"Suomalaiset tarvitsevat vahvan edunvalvojan!"

Tulevat vaalit määrittelevät tavallisen suomalaisen kohtaloa pitkälle eteenpäin.

20.3.2019

Kevään 2019 eduskuntavaalit tulevat määrittelemään maamme tulevaisuutta poikkeuksellisella tavalla. Kohtalonkysymyksiä tulevat olemaan muun muassa ilmastotoimet, maahanmuutto ja sosiaaliturva. Linjauksien vetoa ei helpota lainkaan se, että nämä kolme suurta asiaa limittyvät monessa kohtaa toistensa kanssa. Ilmastonmuutos lisää suurella todennäköisyydellä siirtolaisuutta ja aiheuttaa painetta maahanmuuton osalta Suomeenkin. Maahanmuuton kasvu taas lisää painetta sosiaaliturvan leikkauksiin myös kantasuomalaisten osalta.

Maahanmuuton yhteydessä unohdetaan aivan liian usein mainita se tosiasia, että mitä enemmän otamme maamme sosiaaliturvan piiriin ihmisiä, sitä vähemmän meillä on sitä sosiaaliturvaa jaettavaksi suomalaisille. Edessä on väistämätön vastakkainasettelu.

Toinen toistaan mahtipontisemmat julistukset siitä, kuinka meidän tulee ottaa vastuuta ja edelläkävijän roolia ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa ovat saaneet jo surkuhupaisia piirteitä. Kukaan näistä julistajista ei missään vaiheessa mainitse näiden toimien hintaa, eikä etenkään sitä kuka sen hinnan maksaa. Ihmisten olisikin syytä pohtia, mitä uhrauksia heiltä tullaan jatkossa edellyttämään. Erityisesti, kun samalla kiinalaiset ja intialaiset saavat jatkaa hillitöntä saastuttamistaan.

Kaikessa päätöksenteossa meidän on syytä muistaa, että olemme ensisijaisesti suomalaisia ja meidän tulee ensimmäisenä pitää huolta suomalaisista. Me emme voi korjata kaikkia ympäröivän maailman ongelmia, emmekä ottaa suojiimme kaikkia maailman vääryyttä kärsineitä.

Oikea tapa lähestyä näitä ongelmia ei voi olla suomalaisen hyvinvoinnin ja yhteiskunnan rapauttaminen.

Säästojen nimissä tehtyä heitteillejättöä

08.03.2019

Sain viestiä huolestuneelta kansalaiselta:

"Omaishoitajat saavat 24/7-työstään n. 600€ palkkaa kuukaudessa. Se lasketaan ylimääräiseksi eläkkeen päälle. Naapurini pieneläkeläinen ja hänen vaimonsa saavat n. 700€/kk eläkettä. Tuosta 600€ -42% veroa, ei paljon jää käteen. Molemmat ovat yli 80v. Viime kesästä lähtien siellä on käynyt maksullinen kotihoito aamulla klo 10 (heräävät klo 05) ja illalla klo 18, molemmilla kerroilla käynti kestää 10min. Tänä vuonna Tampere alkoi säästää lisää kotihoidosta, joten viikonvaihteessa on enää aamukäynti.

Viikonvaihteessa aamulla mieheltä meni toisesta jalasta pito, hän lysähti lattialle. Hän joutui menemään päivystykseen taksilla. Rouva hädissään soittelemaan sängynpohjalta naapuria apuun. Lähin naapuri tuli muutamaksi tunniksi, minä lopuksi aikaa. 

Kotihoidosta ei saa edes maksullista ihmistä tällaiseen avuksi! Mitä tarkoittaa heitteillejättö?"

Tätä on niin surullista lukea. Omaishoitajien asema on umpisurkea ja sitä tulee ehdottomasti parantaa! Tämä nykyinen toiminta on säästöjen nimissä tehtyä heitteillejättöä.

Tämä ei yksinkertaisesti voi jatkua näin. Meidän on pidettävä parempi huoli omistamme!

Vastakkainasettelun aika on nyt. Minä aion puolustaa viimeiseen asti suomalaisten vanhusten oikeutta hyvään hoitoon ja hoivaan. En tee sitä jälkipolvien kustannuksella, vaan ohjaamalla maahanmuuttoon ja kehitysapuun käytetyt miljardit suomalaisten hyväksi. 

Tekeekö Seta ja media lapsistamme transsukupuolisia?

24.2.2019

Viime aikoina keskustelua on herättänyt laatimani aloite, jossa peräänkuulutettiin terveitä sukupuolirooleja Oriveden varhaiskasvatuksessa. Väärinymmärtäminen aiheesta oli voimallista. Tämä on yleistä aina, kun joku kehtaa kyseenalaistaa nykyisen sukupuolineutraalin hegemonian.

Aloitteen tarkoitus ei ollut kiistää LGTB- vähemmistöjen oikeutta olemassaoloon, tai väittää että nämä eri ilmentymät olisivat lähtökohtaisesti jotenkin sairaita. Aloitteen tarkoitus oli sen sijaan herättää keskustelua sukupuolineutraalisuudesta ja siitä, miksi transtutkimuksiin hakeutuvien ihmisten, erityisesti lasten ja nuorten määrä on kasvanut niin räjähdysmäisesti.

Otetaan alkuun muutama fakta:

- Transsukupuolisuuden kokemisen kasvu on ollut räjähdysmäinen koko 2010-luvun ja sen painopiste on muuttunut huomattavasti tytöstä pojaksi muutoksen hakemiseksi.

- Aikaisemmin hoidettavilla oli usein selkeä ristiriita biologisen ja koetun sukupuolen välillä jo lapsuudesta lähtien. 80% näistä ristiriidoista katosi murrosikään mennessä. 20%:lla tuo koettu sukupuoliristiriita jatkui aikuisuuteen.

- Nykyään suurella osalla tuo koettu sukupuoliristiriita tulee ilmi vasta murrosiässä. Kokemukseen liittyy usein voimakkaita identiteetin häiriöitä ja muita mielenterveyden ongelmia.

- Hoitavien lääkäreiden mielestä kyseessä ei ole transsukupuolisuuden lisääntyminen, vaan jokin muu ilmiö.

Tuohon on helppo yhtyä kun tarkastelee transsukupuolisuuden kokemuksen yleistymistä TAYS:n ja HYKS:n transkokemusten hoitoon keskittyneissä yksiköissä, sekä hoitoon hakeutuvien aikuishenkilöiden keski-iän voimakasta laskua. Tämä on jokin täysin uusi, todennäköisesti ympäristötekijöiden aiheuttama muutos.

Pelkästään uutta nuorisoa tuli tutkimuksiin vuonna 2016 noin kuusi kertaa enemmän kuin kaikkien uusien tutkittujen määrä oli vuonna 2003. Vuonna 2010 uusia tutkittavia oli hieman yli sata, 2016 miltei kahdeksankertainen määrä.

Mistä kokemusten räjähdysmäinen lisääntyminen johtuu ja mikä saa yhä useammat nuoret tuntemaan itsensä trans- tai muunsukupuolisiksi?

Yksi vakavasti otettava vaihtoehto ilmiölle on nuorten ihmisten taipumus kopioida toistensa käyttäytymistä. Yksi tällaisen "copycat-käyttäytymisen" esimerkki on Werther-ilmiö. Tuo ilmiö kuvastaa joidenkin ihmisten taipumusta imitoida itsemurhia, kun he kuulevat tai lukevat uutisista jonkun toisen henkilön tehneen sellaisen. Ilmiö on todistettu lukuisissa tutkimuksissa ja se vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin nuoriin ja masentuneisiin. Ilmiön seurauksena eri mediat välttävät uutisoinnin yhteydessä itsemurha-sanan käyttöä. Erilaisista tavoista uutisoida itsemurhista on annettu jopa WHO-tasoinen ohjeistus journalisteille (pahimpien setailijoiden kannattaa vetää syvään henkeä: en ole vertaamassa transsukupuolisuutta itsemurhiin tai mihinkään muuhun ilmiöön tai prosessiin. Käyn läpi mielestäni uskottavaa teoriaa siitä, mikä selittäisi noiden transkokemusten räjähtämisen käsiin).

Mietitään hetki nuorten kasvuympäristöä. Heidän identiteettinsä on vielä huomattavan keskeneräinen. He ovat jatkuvasti erilaisten hormonaalisten sukupuoli- ja seksuaaliärsykkeiden kohteena. Heidän biologiset sukupuoliroolinsa pyritään häivyttämään tasa-arvon nimeen.

SETAn ajama "sukupuoli on kokemus"-ajattelumalli saattaa pahentaa asiaa. Koska oikea transsukupuolisuus perustuu suurelta osin (mutta ei samalla tavalla kuin tässä "transboomissa") henkilön omaan kokemukseen, SETA ei kovinkaan helposti voi myöntää, että joillain tuo kokemus voisikin johtua jostain muusta kuin nimenomaan aidosta transsukupuolisuudesta. Kokemuksen pyhyys estää kyseenalaistamasta kenenkään kokemusta.

Mikä on median ja SETAn rooli?

SETA on saavuttanut omituisen aseman yhteiskunnassamme. Periaatteessa media ja valtion instanssit kysyvät SETA:lta neuvoa, kuinka seksuaali- ja sukupuoliasioita tulisi käsitellä. Samalla unohdetaan kuitenkin, että kyseessä on edunvalvontaorganisaatio, jolla on oma agendansa. SETA:n väittämien kyseenalaistamisesta on tullut jonkinlainen automaattinen ihmisoikeusloukkaus ja erityisesti median ja SETA:n suhde on ongelmallinen. Media käytännössä toistaa annettuna kaikki SETA:n esittämät väittämät, eikä sen kummemmin jaksa, tai tahdo tutkia lainkaan mitä niiden takana piilee.

Tämä on todella mutkikas moraalinen kysymys ja mitä ilmeisimmin suuri lääketieteellinen ja yhteiskunnallinen haaste. Me emme voi enää työntää päätämme pensaaseen tämän ilmiön edessä. Vaikka aihe on todella vaikea, siitä tulee voida käydä avoin ja faktoihin perustuva keskustelu. Me olemme sen velkaa sekä seksuaalivähemmistöihin kuuluville, että myös tavallisille lapsille ja nuorille.

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/alaikaisten-transtutkimusten-maara-moninkertaistui/dcb0abba-1619-3cea-99db-2b409a324a4f

https://www.duodecimlehti.fi/duo14555

https://www.slideshare.net/THLfi/aino-mattila-transtutkittavien-mr-kasvaa-eksponentiaalisesti-mik-neuvoksi



SUOMALAISEN KAUPUNGISTUMISEN ILLUUSIO

22.11.2018

Verkkouutiset uutisoi 20.11.2018 Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren mielipiteitä Helsingin
ja muiden alueiden eriytymisestä toisistaan. Yksi lausahdus jäi erityisesti mieleeni:

"Suurin osa Suomen kunnista on väkiluvultaan Helsingin vuotuista väestönkasvua pienempiä.
Elinvoimaisen pääkaupungin hyödyt valuvat kuitenkin myös muualle maahan."

Vapaavuori (syystä tai toisesta) jättää kertomatta sen, että esimerkiksi ajanjaksolla 1.1.2017-30.9.2017 65% tästä Helsingin väestönkasvusta koostui vieraskielisistä ihmisistä (Helsingin
uutiset 25.1.2018). Antakaa tämän ajatuksen upota hetkeksi mieleenne: Valtava enemmistö maamme suurimman muuttovoittoalueen uusista asukkaista on muita kuin suomalaisia. Kaupungistuminen ilmiönä ei ole siis Helsingin tapauksessa niinkään suomalaisten muuttamista maan sisällä paikkakunnalta toiselle, vaan kokonaan uusien ihmisten tulemista maahan.

Tilannetta ei helpota lainkaan se, että 33% tästä "muuttovoitosta" on kielisyyden perusteella sellaisista maista, joista on yleensä tultu Suomeen turvapaikkaperusteisesti ja joiden työllisyys pääkaupunkiseudulla ja muuallakin maassa on usein huomattavasti kantaväestön työllisyyttä heikompaa. Itse en näe tällaista väestönkasvua erityisen elinvoimaisuutta lisäävänä.

Otetaanpa hieman esimerkkejä miten tuo väestönkasvu ja sen koostumus näkyvät Helsingin ja
naapurikuntien toimeentulotukiluukuilla ja asumistuessa:

Vuonna 2017 Helsingin toimeentulotukiasiakkaista 31,3% puhui äidinkielenään muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia. Espoossa luku oli 38,9% ja Vantaalla 35,9%. Koko pääkaupunkiseudun toimeentulotukiasiakkaista 33,7% oli vieraskielisiä, vaikka heidän osuutensa koko väestöstä oli Helsingissä ja Espoossa vain 13,5% ja Vantaalla 14,4%. Huomionarvoista on myös se, että vuonna 2010 vieraskielisten osuus toimeentulotukiasiakkaista oli vain 27%, eli nousu on ollut merkittävää (Länsiväylä 19.3.2018). Pelkkä toimeentulotuen asiakkuus ei kerro siitä, kuinka suuria summia per hakija on jaettu. Kun otetaan huomioon joidenkin vieraskielisten ryhmien keskimääräistä suurempi perhekoko, voitaneen kohtuudella olettaa heidän osaltaan tuon euromääräisen tuen olevan merkittävä. Käsittääkseni näissä tilastoissa ei myöskään ole huomioitu sellaisia maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, joiden äidinkieli on suomi tai ruotsi.

Yksinkertaistettuna: suurin osa tämän hetken kaupungistumisesta pääkaupunkiseudulla on sitä, että ulkomaalaisia ihmisiä asutetaan suomalaisten veronmaksajien kustannuksella Helsingin alueelle. Tuota väestönkasvua sitten käytetään luomaan illuusiota suomalaisen kulttuurin muutoksesta kaupunkimaiseksi ja selitetään tehtyjä poliittisia päätöksiä tuon saman illuusion edistämiseksi. Tuolla samalla väestönkasvulla perustellaan tarvetta lisätä asuntotuotantoa, infrastruktuurin rakentamista ja palvelujen tuottamista. 10 000 muuttajaa vuodessa tarvitsee tietysti kouluja, kauppoja, sairaanhoitoa, tarhoja sekä muuta infraa ja se luo lukuisia työpaikkoja. Tämä toiminta tapahtuu kuitenkin suurimmalta osin julkisen sektorin eli suomalaisen veronmaksajan kustannuksella.

Miksi asiaan ei sitten ole puututtu? Usein yksinkertaisin selitys on paras ja niin tässäkin tapauksessa: aivan liian moni hyötyy nykyisestä järjestelmästä taloudellisesti tai poliittisesti, joko suoraan tai välillisesti. Asiaan yhdistyy vahvasti myös vihervasemmistolainen/kaupunkikokoomuslainen utopia kaupunkiasumisen ympäristöystävällisyydestä ja kaikenlaisesta paremmuudesta. Rakennusyhtiöt hierovat käsiään uusien projektien noustessa julkisen sektorin tuella ja eri poliittiset ryhmät haalivat kilpaa ääniä jatkuvasti kasvavalta uussuomalaisten ryhmältä.

Herää väkisinkin kysymys, onko suomalaisen veronmaksajan tehtävä kustantaa nämä palvelut
ulkomaalaistaustaisille ihmisille ja erityisesti maamme kalleimmalla alueella? Mielestäni vastaus on yksiselitteisesti ei. Nykytilanteen muuttaminen ei kuitenkaan ole helppoa, koska se nauttii vahvaa kannatusta poliittisen kentän molemmilta laidoilta. Toiselta puolelta puhtaan taloudellisista ja toiselta puolelta ideologisista syistä.